Elämäni vaikein päivä takana.... Hyvää matkaa pikkuveljeni... Ei vieläkään käsitä että se on ohi... Itkua riittää... Mutta toki vielä koettelevammaksi päivän teki se että oma äitini pyysi/käski minua kieltämään sen että Jerry oli veljeni.... Asian tiimoilta käytiin todellinen sota, jossa päätin vetäytyä... Ei haukku
haavaa tee väitetään, mutta kyllä se silti sattuu... Ihan niinkun Popedan kappaleessa sanotaan: viiltää sanat syvimpään..... Mut ei enää sitten olla väleissä... Eli lisätään äiti tämän vuoden menetettyjen listaan... Mun toinen velikin kai kuuluu samaiseen listaan.... Elämä on... Eipä oikein muuta voi sanoa.....Jerry kulta, tähtiin sulle vilkutamme....
Kuule siellä taivahassa, Jerry sua rakastamme.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti