Täleen vuoden viimeisenä päivänä tulee mietittyä mennyttä vuotta. Mahtuu aika paljon kaikkea siihenkin... Ensimmäisenä tietty tulee pahoja sattumuksia ja asioita mieleen montakin... Niistä vaikeimpia sulattaa oli varmasti nuo kuolemantapaukset, joita ei vaan osaa odottaa....
Eniten niistä minuun itseeni vaikutti Vara-äidin Ullan pois nukkuminen, vaikka tavallaan se oli helpotus, kun näki kuinka paljon kärsi.
Heti alkuvuodesta nukkui pois teräs-pappa eli oma iso isäni, joka kaikesta huolimatta oli minulle todella tärkeä.
Kesällä sain uutisen että pikkuveljeni oli ajanut kolarin ja kuollut. Siitä jäljellä syyllisyyttä..... Niin paljon jäi sanomatta ja tekemättä.
Sitten nukkui pois vielä Martti-setä, joka ei minulle ihan niin läheinen ollut, mutta tärkeä kuitenkin.
Toivottavasti nuo kaikki enkelit tietävät että rakastin ja välitin, olipa tilanne mikä tahansa. Muutakin on sattunut, mutta niistä en viitsi edes mainintaa laittaa, on se niin vähäpätöinen koko juttu... Vaikka tuntuukin että olen kyseiselle henkilölle iso uhka kun tarvii jatkuvasti nalkuttaa, naputtaa tai juoruta perättömiä.
Jotain hyvääkin on sattunut. Pikku poikani sai nähdä päivänvalon helmikuussa ja nyt on siis jo neljä pikku Reunasta tässä talossa, eikä lisää tule. Olen saanut sen mitä toivoinkin eli neljä ihanaa lasta. Ja hoitajiakin lapsille löytyy melkein aina tarvittaessa, vaikkei nuo lapsukaiset paljoa hoidossa joudu olemaankaan.
Eikä mulla oikeestaan elämä ihan tylsää ole. Näyttelyharrastuksen kautta olen löytänyt monta ystävää ja menestystäkin on tullut. On mulla vaan todellakin hyviä koiria, kiitos niistä Krista ja Satu. Ensivuonna kehiin astuu kaksi uutta tulokasta "Tindra" ja "Pusu", sekä vanhoista konkareista paluun tekevät "Ässä-Pappa" ja "Helmi-neito", eli tekemistä riittää...
Mietin tuossa sitäkin etten ole oikein baarissa viihtyvää tyyppiä, mutta tulin siihen tulokseen, ettei mun tarvii edes mennä. Mulla on ihania ystäviä, joiden luona voi aina mennä käymään, joten en tarvitse edes uusia selkään puukottajia. Luottamus kun on mitä on, eikä tule ikinä palautumaan.
Ihana asia on myöskin se että lasteni isä on niin paljon lastensa kanssa, isi kun on kaikille tärkeä, enkä sitä halua edes millään lailla rajoittaa.
Moni sanoo että yksinhuoltajalla elämä on rajoittunutta, mutta en tunne että niin olisi meillä. Täytyy myöntää että on monella tapaa jopa antoisampaa kun perus parisuhde elämä ihan kaikin puolin. Ihan kirjaimellisesti...hih....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti