Mietin tuossa mennyttä ja tulevaa... tuo kuva kun otettiin, niin en todellakaan tiennyt mitä tulevaisuus tuo... Santra neiti kun oli tuolloin vielä terve 1 vuotias tytteli... Vakava sairaus muuttaa kummasti elämää ja elämän arvoja.. enää ei tunnu missään moni sellainen asia joka oli ennen ihan melkeimpä maailman loppu... Kasvanut olen myöskin ihmisenä paljon... Tuntuu ettei enää kiinnosta ollenkaan mikään kakaramainen ryyppääminen ja rällästäminen.... en kyllä ole edes saunakaljaa uskaltanut ottaa, kun ei koskaan tiedä tarviiko lähteä Neitiä viemään sairaalaan, jos vaikka kuume nousee tai jotain... Toisaalta alkanut arvostaa sitäkin että saa vaan olla ihan oma itsensä, eikä tarvii koko olla se idioottina pidetty... Paljon on ajatuksia päässä, mut en saa niitä ulos... Väillä tulee ihan hirmuinen ikävä ihmisiä, jotka ovat nyt taivaan tähtinä... tekis mieli soittaa, mut minnekähän sitä soitat... hautakivelle on aika turhaa mennä juttelemaan, ei se vastaa... olis vaan joku jolle uskaltais paljastaa sisimpänsä... mut en luota, en todellakaan enää kehenkään... siitä ei saa kun paskaa niskaansa... no tässä taas jotain tältä päivältä... ensi viikko täynnä jos jotakin....
Kiva että oot palannut blogin pariin. :)
VastaaPoista-MeRzU-