Meillä on paljon tapahtunut ja ei oikeestaan yhtään mitään... Eletään kun oltais vankilassa, kun ei voi missään käydä, ja jos vois, niin sit on joku kipeänä ettei voi mennä... alkaa pikkuhiljaa valjeta tää "ihana" arki mitä on elää syöpää sairastavan lapsen kanssa... Ei ole todellakaan helppoa, saati hauskaa... Hoidot alkaa juu tän kuun loppupuolella ja sitä ennen juostaan testeissä niin Santran, kun Kimmonkin kanssa... Jotain pienta kivaa sitä aina välillä tapahtuu ja nyt osaa jo iloitakin jopa niistäkin... On tuo piikuneiti vaan söpö nukkuessaan.. Nyt mennään päivä kerrallaan ja todellakin toivotaan vaan parasta ja paranemista....