Kysymyksiä joihin ei vissiin koskaan saa vastauksia....

Syöpä

-Miten kertoo omalle lapselleen että tällä on syöpä, johon voi kuolla?

-Miten ajatella kun omalla lapsella todetaan jo toista kertaa syöpä?

-Miten kertoa toisille lapsille että siskolla on taas syöpä mihin se voi kuolla?

-Mitä mä teen jos neiti ei paranekaan vaan kuolee?

-Miksi kukaan ei näe kuinka paha mun on olla?

-Miksi kukaan ei pysty samaistumaan mun ajatuksiin?

-Miksi mun on pakko pitää kulisseja yllä?

-Miksi juuri meidän neidin syöpä uusiutui?

Joo oon miettiny paljon varsinkin yön hämärinä tunteina kun neiti kuorsaa vieressä täysillä. Kysymyksiä on enemmän kun vastauksia. Hautajaisetkin on päivitetty tähän päivään. Oon siis sillon ensimmäisellä kerralla jo suunnitellut valmiiksi neidin hautajaiset kun tiesin että jos huonosti käy niin siinä tilanteessa musta ei oo niitä suunnittelemaan. Oon myös miettny kuin paljon voi lapsen elimistö ottaa vastaan lääkkeitä (myrkkyjä) ennenkun se alkaa jostain paikasta pettämään. Tuntuu vaan että oon totaalisen yksin ajatusteni kanssa vailla tukea ja juttuseuraa jota kaipaisin. Joo on mulla vahva tukiverkko ja apuja saan jos tarvitsen, mut tuntuu ettei mua kukaan silti ymmärrä ja oon ihan yksin pelkojeni kanssa kun neiti sairastaa. Oon kuitenkin vastuussa että kaikki tulee hoidettua ja ajallaan. Mun tarttis varmaan päästä nollaamaan jollain lailla tää tilanne, mut tuskin baari reissusta siihen olis apuja. Syyllisyyden tunne jo pelkästään siitä että ajattelen lähtöä jotenkin nollaamaan tilannetta. Sekavaa tekstiä joka tulee suoraan ja tunteella. kiitos jos luit, jos et niin ei sekään haittaa....