Pelko

Pelko tuo kamala mörkö joka asuu sängyn alla ja herää kun mun pitäis alkaa nukkumaan. Kuiskii pelottavia asioita mulle, kuten mitä jos neiti ei paranekaan tai selviä ja muistakin asioista kertoilee satujaan. Nauttii siitä kun itken niin kauan että nukkumatti tulee ja armahtaa unihiekallaan. Joka aamu olen iloinen juuri tästä päivästä ja siitä että se on saatu elää kunnes tulee taas se aika että pitäis mennä nukkumaan ja mörkö heräilee hyviltä uniltaan naureskellen ja tulee kiusaamaan mua. Ehkä tämä helpottaa aikanaan ja tiedänhän mä ettei mitään mörköjä oikeasti ole olemassa jotka mulle puhuis, mutta en oikein tiennyt miten muuten saisin sen purettua sisältäni niin että joku muukin tajuaisi miltä musta tuntuu. 

No loppujen lopuksi tästä ei ole kun suunta eteenpäin ja ylöspäin ja tuon pelon kanssa oppii elämään ja ehkä jopa unohtamaan sen. On vaan jostain syystä kirjoitettava ne tänne niin saa purettua pois sisältä kaikkea mikä siellä mietityttää. Tää on vähän niinkun ajatusseula jollain lailla.