Mä en tiedä tajuaako ihmiset kuinka "helppoa" normaali arki on... Ja kuinka ihanaa on kun ei tarvii oman lapsensa puolesta pelätä... No mun on vaikeinta ajatella positiivisesti koko ajan... Yritän kyllä kaikesta löytää jotain positiivista aina, muttasyövän kohdalla se muuten on pirun vaikeeta... Jos jollain olis ideoita miten ja mitä positiivita on syövässä??? No oli tai ei niin sitä on nyt meidän elämä... Mulla menee illalla nukkumaan syöpälapsi, yöllä nukkuu syöpälapsi ja aamulla herää syöpälapsi... sitä ei pääse karkuun millään.... No olen siitä onnellinen että mulla on kolme tervettä lasta tämän syöpälapsen lisäksi, mutta se ei paranna tämän yhden syöpää... Joskus sitä kaipais sitä jotakuta jonka syliin vois käpertyä ja se vois sanoa että kaikki päättyy hyvin, mut mistä se jokukaan sen voi tietää... Vaikka menis kuinka hyvin niin kyse on sairaudesta, joka on tunnettu pirullisuudestaan ja oveluudestaan. Eikä se anna armoa... Onneks on hyvät hoidot, mutta kuinka kauan pieni elimistö niitäkään jaksaa... Tää nyt vaan on sellanen juttu, mitä ei tajua, jos ei itse koe tai näe läheltä... Mut lupaan että tästä lähtien yritän kekiä ihan jokaisesta asiasta positiivista, sillä mikään ei ole niin kamalaa kun tämä saamarin tauti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti