Niitänäitä...

Musiikilla on ollu iso vaikutus mun jaksamiseen... Kaksi kappaletta on noussu ylitse muiden ja omaksikin hämmästyksekseni ne on molemmat cheekin kappaleita... Toinen on: Tää on niille joil on paha olla... Toinen on timantit on ikuisia... Pitkään viimesellä kappaleella oli tarkoitus olla se minkä piti soida jos/kun neiti lasketaan hautaan... siis ei koko kappaletta vaan se loppu: 
Tää, ei tuu poistuu täältä koskaan.
(Woo-oo-oo-oo) Timantit on ikuisiaaa-a-aa. Ja mä lupaan pysyy aitona ja aina rokkaa koska, (Woo-oo-oo-oo) Timantit on ikuisiaaa-a-aa. Woo-oo-oo-oo Woo-oo-oo-oooo-o-oo Timantit on ikuisiaaa-a-aa Woo-oo-oo-oo Woo-oo-oo-oo Timantit on ikuisiaaa-a-aa

Nyt sillä on toinen merkitys... Mulla on se timantti jonka saan toivottavasti pitää ikuisuuden...
https://www.youtube.com/watch?v=81Ejyr-ddgw

https://www.youtube.com/watch?v=8UlDI4bTMuo

Onhan niitä kappaleita muitakin, mut jostain syystä just nää kaks saa kaiken tuntumaan joltain... Jossain vaiheessa olin jo jotenkin ihan turta kaikkeen, enkä osannu pukea omia tunteita sanoiksi millään... Sen alun pelon ja kauhun jälkeen sitä vaan turtu kaikkeen... Nyt kun hoidot on ohi, niin en enää uskalla tuntea mitään... en ajatella miten tästä eteenpäin... onko tulevaisuutta vai vedetäänkö taas matto alta... Päivästä toiseen sitä samaa... Huolehtia että on ruokaa, neiti ottaa lääkkensä... pyykkiä... normaalia elämää kai... mut kun ei uskalla tuntea mitään ettei tipu korkealta jos kuitenkin jotain tapahtuu...  Tän kirjoittaminen ehkä selkeyttää asioita mun omassakin päässä... Tai sitten herään samaan turtumiseen huomennakin... Ota tästä nyt selvää... Kaikella kuitenkin on tarkoituksensa ja johonkin suuntaan tästä taas mennään... Halusin tai en...