Mein elämä on tällä hetkellä astetta rankempaa. Ehkä kaikkein parhaiten kuvaa sanonta elämä on... joo ihan helvettiä. Päivä päivältä oma lapsi hiipuu kohti enkelten maailmaa. Miksi maailmasta täytyy lähteä lapsi jonka elämä ei oo vielä koskaan edes kunnolla alkanu. Halu suojella naarasleijonan lailla on kova, mutta kun ei pysty suojelemaan vaan täytyy elää mukana ja tukena. Kaikkeni teen lasteni eteen, mutta se ei riitä. Katkeraksi ei aio ruveta, vaikka se kyllä houkuttais ja olis helppoa. Ehkä tällä kaikella on jotakin tarkoitusta, mutta kun en keksi mitään positiivista. Niskaan satavan paskan määrä on edelleen vakio, vaikka tilanne on mitä on ja voisin kaivata hiukan edes helpotusta.
https://www.youtube.com/watch?v=gVW2da4392E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti